Heippa te kaikki ihanat lukijat! Vaikken ole kesällä ollut kovin aktiivinen päivittämään kuulumisiani tänne, on jäähyväisten kirjoittaminen silti vähän haikeaa. Ensinnäkin, en olisi voinut ikinä kuvitellakaan, että teitä jonain päivänä olisi noin suuri joukko. Tuntuu todella absurdilta että niin moni ihminen on kiinnostunut minun tekemisistäni, vaatekaapistani, mielipiteistäni ja elämästäni noin ylipäänsä. Kiitos teidän, blogin kirjoittaminen on ollut mielekästä ja hauskaa. Toisaalta se on ollut viime aikoina myös vähän ahdistavaa ja velvoittavaa.
Kuten hiljentyneestä postaustahdista on voinut päätellä, on oma tilanteeni tällä hetkellä se, että on aika panostaa hetkeksi muihin asioihin. Olen tullut siihen tulokseen, että pistän blogin hyllylle määrittelemättömäksi ajaksi. Niin paljon kuin tästä hommasta olenkin pitänyt, on viime aikoina monet muut asiat menneet bloggaamisen edelle. Tiedän etten pysty kirjoittamaan sellaista blogia niin kuin haluaisin, enkä tahdo jatkaa väkisin, sillä se ei palvele kenenkään etua.
Mutta nyt kaunis kiitos näistä vuosista, minun on aika hypätä hetkeksi toisiin hommiin. Eiköhän me vielä kohdata jossain merkeissä, (kenties uuden blogin?), kunhan tämä elämä tästä vähän rauhoittuu.
Pitkien etsintöjen jälkeen silmiini sattui tänään osumaan täydelliset tummanharmaat ribbineulossukat. Sellaiset jotka näyttää hyvältä vähän rutussa ja rullattuna lyhytvartisten nilkkureiden kanssa (kaikki sukat kun eivät todellakaan sovellu tähän tarkoitukseen)… Vaikka rakastankin helteitä, odotan silti ihan pikkuisen sitä kun pääsen pukeutumaan lämpimään neulemekkoon, ohkaisiin, mustiin sukkahousuihin, rullattuihin sukkiin ja lempinilkkureihin. Tosin vieläkin enemmän odotan perjantaita, jolloin vedän päälle vaalean pitsimekon, mustan bikerin ja converset, ja lähden kesän tod.näk. ainoalle festarireissulle Mikkeliin. See you there!
sukat 3,95e/h&m, pitsimekko gina tricot
Arvoin äsken arvonnan voittajan, ja onnetar suosi tälläkertaa nimimerkkiä Aino:wau, mikä palkinto! nyt tartteis enää voittaa ;) Laitan voittajalle sähköpostia asap. Onnea!
Sisäinen säätutkani on aivan sekaisin. En juuri koskaan jaksa katsoa mittarista astelukemia, vaan arvioin kelin sillä perusteella miltä taivas näyttää ja onko asunnossa kuuma. Jos yöllä on tarvinnut peittoa eikä asunto tunnu aamullakaan läkähdyttävänkuumalta pätsiltä on kyseessä luultavasti hieman viileämpi päivä. Välillä myös kyttään ikkunasta mitä muilla on päällä, sillä se yleensä kertoo aika paljon lämpötilasta.
Tällä viikolla on sattunut jo muutama virhearviointi, joista ensimmäinen keskiviikkona. Helsingin tuuli tuntui hyytävältä helteiden jälkeen ja shortsien sijaan olisi ehkä kannattanut pukea jotain jossa on pitkät lahkeet. Miten sitä ikinä pärjää pakkasella kun +19(!!) tuntuu jo aika viileältä. Olen kuitenkin sitä mieltä, ettei syksystä saa puhua ainakaan ennen 14.9, jolloin vietän syntymäpäiviä. Jos viime vuosi toistuu, kestää syksy ja talvi vähintään sata vuotta, joten kesästä on nautittava mahdollisimman kauan.
Toinen virhearviointi sattu perjantaina. Heräsin peitto korvissa ja makuuhuoneen ikkunasta katsottuna taivas näytti synkältä. Vedin päälleni farkut ja bleiserin. Oli virhe. Jos olisin jättänyt torkuttamatta, olisin ehtinyt katsomaan ulos myös olohuoneen ikkunasta ja huomannut, että muilla ihmisillä on päällään hellemekkoja ja pikkutoppeja. Ilmeisesti ne synkät pilvet olivat kadonneet sillä välin kun kävin suihkussa ja pesin hampaat. Long story short: oli läkähdyttävän kuuma.
Ainiin, asunnossa on parveke, jolla vallitsevan säätilan pystyisi kätevästi testaamaan, mutta harvoin sitä ihan niin fiksu kuitenkaan on.
Keskiviikon asu: parka heritage 1981, kengät don donna, laukku 2hand, nimikoru ebay, simpukkakorun alkuperä tuntematon.
Nimikkokorun teki tunnetuksi, kukas muukaan kuin Sinkkuelämää-sarjan Carrie. Koru on vähän kliseinen, mauton ja blingi, mutta jollain hassulla tavalla se silti viehättää. Omani on kullattua hopeaa ja hankin sen ebaysta.
Elokuun Trendistä voi lukea Hanneli Mustaparrasta kertovan jutun kokonaisuudessaan, ehdottomasti mun lempparijuttu suomalaisissa muotilehdissä pitkään aikaan. Itse tein elokuun lehteen takasivun muistivihon, jossa on tällä kertaa monelle blogeja lukevalle tuttu henkilö. Lisäksi tein tuunaukset ja kävin valitsemassa tuotteet Catwalk-speciaaliin. Lehdestä voi bongata myös ikityylikkään Auroran.
Sain kämppikseltäni Ireneltä aivan ihanan ylläyslahjan, hopeisen tuplasormuksen, joka on hänen äitinsä tekemä. Sormus on kerännyt yllättävän paljon huomiota tuntemattomilta ja kaikki tahtovat tietää mitä teksti tarkoittaa. Memento vivere – muista elää, juuri näin.
Sormuksia ( ja muitakin samantyylisiä koruja) pystyy tilaamaan Irenen äidiltä. Esimerkiksi tuplasormuksella on hintaa 49€. Not bad I think, itse olen ainakin ihan täysin ihastunut koruun. Sanoma ja antaja muistuttavat tästä kesästä vielä pitkään.
